Mieleenpainuvin kappale: Miriam – Koiruus
LupausNet on arvioinut levyjä toukokuusta 2010 alkaen. Kokonaisarvion ohella LupausNetin levyarvosteluissa valitaan lähes poikkeuksetta myös jokaisen arvioidun levyn mieleenpainuvin kappale. Valintakriteerit saattavat levykohtaisesti hieman vaihdella, mutta jokaista yhdistää sama ominaisuus: levyn lauluista juuri tämä kappale jää maininnan mukaisesti muista kappaleista poikkeavalla tavalla soimaan mieleen.
Tämä artikkeli aloittaa uuden Mieleenpainuvin kappale -artikkelisarjan, jonka puitteissa esitellään levyarvosteluissa esille nousseita kappaleita. Uusi artikkeli julkaistaan tästä päivästä lähtien joka keskiviikko vuoden 2017 ajan. Mieleenpainuvin kappale -artikkelisarja on ensimmäinen LupausNetin kymmenettä toimintavuotta juhlistavista julkaisuista.
LupausNetin ensimmäisiin levyarvioihin kuuluu tämä Miriam-yhtyeen debyyttialbumi Karu maa, jonka mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi valikoitui monen hyvän vaihtoehdon joukosta kappale Koiruus. Levyarvostelussa kappaletta kuvailtiin seuraavasti
Karu maa tarjoaa tähän monta hyvää vaihtoehtoa. Vaikka Samalla viivalla on hyvä ja erittäin toimiva kappale, ja vaikka levyn loppupuolelta löytyy monta tasavertaista ehdokasta, on tähän yhteyteen nostettava mieleenpainuvimpana Koiruus. Se kuvastaa tunnelmaltaan ja sovitukseltaan hyvin yhtyettä ja itse asiassa koko levyä. Itsekkyydessään itsensä menettänyt ihminen ei ansaitse pelastusta, mutta Jumalan armosta Hän ottaa vastaan ja kytkee elämän puuhun.
Miriam-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Ossi Mäki-Reini kertoo Jumalan armoa ja rakkautta kuvaavan laulun syntymisestä näin: ”Koiruus-kappaleen teksti syntyi, kun tajusin kerta toisensa jälkeen palaavani Luojani eteen häpeissäni – samalla tavoin kuin koira, joka tietää tehneensä kiellettyjä asioita, tulee isäntänsä luo häntä koipien välissä. Onneksi vastassa on kuitenkin rakastava Isä, joka antaa anteeksi kurjimmatkin karkumatkat.”
Miriam-yhtyeen Karu maa -levy arvioitiin lokakuussa 2011. Lue levyarvostelu kokonaisuudessaan.
Miriam – Koiruus
Karkumatkaltani palaan häntä koipien välissä
Hädin tuskin olen vielä hengissä
Isännän katsetta häpeissäni väistelen
Ei, en enää ole sen arvoinen
Kytke minut elämän puuhun
vahvasti rakkauden siteillä,
etten enää lankeaisi muuhun,
turhaan juoksisin pahoilla teillä
Oli koiranilma, mua palelsi
Sudennälkä julma voimat kulutti
Tuon kaiken kapinallani ansaitsin,
vaan nyt takaisin kotiin tahtoisin
Olen purrut kättä, joka mua ruokkii
Olet surrut liian paljon vuokseni
Olen ansainnut rangaistuksen
Olen syyllinen, pelosta vapisen
Kytke minut elämän puuhun
vahvasti rakkauden siteillä,
etten enää lankeaisi muuhun,
turhaan juoksisin pahoilla teillä
Ääni päässäni sanoo:
EI PÄÄSYÄ!
Ei pääsyä kotiin enää
EI PÄÄSYÄ! SINÄ OLET PAHA!
Liian paha päästäksesi kotiin enää milloinkaan
Vaan Hän ottaa minut vastaan
Hän ottaa minut vastaan
Säv. / san. Ossi Mäki-Reini
