Levyarvostelu: Deuteronomium – Deathbed Poetry – Hope Against Hope

Suomalaisen kristillisen metallimusiikin kantaisän Deuteronomiumin jälkimmäisen aikakauden toinen kokopitkä albumi, Deathbed Poetry – Hope Against Hope, herättää tunteita laidasta laitaan. Yhtye ammentaa uusimmalla levyllään ajatuksia 1600-luvun alkupuolella vaikuttaneen englantilaisen papin ja runoilijan kokemuksista ja kirjoituksista vaikean sairauden keskellä.

Kuten lähtöasetelmasta voi päätellä, eivät laulujen tarinat lähtökohdiltaan kovin positiivisia ole. Mutta, kuten pappi muinoin selvisi omista koettelemuksistaan elävänä, selviää myös Deuteronomium omasta pohdiskelustaan kunnialla. Kokonaisuus on kaikkiaan mielenkiintoista musiikkia.

Poikkeuksellisen huomattavaa suosiota kristillisen metallimusiikin uranuurtajana suomalaisten metallinystävien keskuudessa 90-luvun lopussa nauttinut yhtye ei päästä kuulijoitaan helpolla. Soitto kulkee rankalla energialla ja laulu, tai oikeastaan siis käytännössä huuto, on tyhjentävää. Soittimien ja laulun vuoropuhelu on siis siinä tasapainossa kuin musiikkityylin antamat raamit periksi antavat.

Eteneminen sujuu pitkän kokemuksen virittämänä mukavasti ja välillä päästään jopa hienoihin irtiottoihin. Intensiteetti onnistutaan paria sivuaskelta lukuun ottamatta säilyttämään viimeisen kappaleen viimeiseen kellonlyöntiin saakka ja paketti on metallisen tuhti. Kaikesta kuulee, että porukka on soittanut pitkään yhdessä.

Mieleenpainuvin kappale

Kappale 11 on levyn selkeintä ja soinniltaan kirkkainta antia, mikä jättää mukavan jälkimaun kokonaisuudelle. Kappale erottuu joukosta ja tarjoaa herkemmällekin kuuntelijalle orastavaa innostuksen tunnetta. Vaikka sanoituksellisesti kappale ei joukosta esiin nousekaan, tarjoaa se kuitenkin toteutukseltaan erilaisen kokemuksen, ja melodia tarttuu muusta levystä poiketen korvan taakse.

Yhteenveto

Bändin jäsenillä on pitkä yhteinen historia ja kokemuksen tuoma varmuus huokuu yhtenäisenä soittona. Sovitukset on saatu toimiviksi ja lopputulos on deuteronomiummaisen tanakka. Toisaalta taas kappaleisiin on melko vaikea saada pysyvää kontaktia ja kokonaisuus muodostuu hieman yksipuoliseksi. Sanojen kuunteleminen ja ymmärtäminen on ilman levynkantta haasteellista. Levy kehittyy ja tunnelma elää loppua kohti mentäessä ja sointi on loppupuolen kappaleiden osalta jo aavistuksen raikkaampaa, kirkkaampaa ja selkeämpää. Levyn kuunteleminen yhdellä kerralla on rankka vaellus ja vaatii kestävyyttä, ja rakkautta tyylilajiin. Hengellisesti rakentavaa kokemusta levystä on pohdinnan henkevyydestä huolimatta vaikea ammentaa.

18.12.2011 / Lassi

Tämä pysäytti

Kristilliseltä musiikilta odottaa tiettyä rauhaa ja myös sanoman selkeyttä. Tässä mielessä Deuteronomiumin raskas metalli ja erityisesti huudon sekaan piiloutuva sanoma ei täysin aukea.

lassi

lassi

Lassi Rosala on LupausNetin perustaja ja ylläpitäjä.
lassi

Viimeisimmät artikkelit, lassi (Katso kaikki)

About The Author

lassi

Lassi Rosala on LupausNetin perustaja ja ylläpitäjä.