Kirjoittajalta lassi

Levyarvostelu: Michael W. Smith – Wonder

Michael W. Smith on varmasti yksi tunnetuimmista kristillistä musiikkia esittävistä artisteista. 27-vuotisen uransa aikana Michael W. Smith on julkaissut 21 albumia, saavuttanut kymmeniä musiikkipalkintoja ja myynyt 15 miljoonaa levyä. Merkittäviä lukuja kelle tahansa muusikolle, ja erityisesti kristilliselle musiikintekijälle. Michael W. Smithin viime syksynä julkaistu levy Wonder nousi toisella listaviikollaan Lupaus.Netin Kristillisen Levylistan toiselle sijalle. 53-vuotiaana Michael W. Smith on edelleen kristillisen musiikkimaailman suosituimpia artisteja. Eikä Wonder varmasti suosiota ainakaan heikennä. Levy on toteutukseltaan taattua Michael-laatua. Sovitukset ovat loppuun asti mietittyjä ja kappaleiden melodiat tarttuvia. Levyltä löytyy niin menevämpiä biisejä kuin rauhallisia ja pohdiskelevia kappaleitakin. Sekoitus on toimiva. Kaikenkaikkiaan hittikaavalla tehtyjä kappaleita siis. Kappaleet ovat järjestään selkeitä ja kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen, paria poikkeusta lukuunottamatta, myös erittäin rauhallisia. Michaelin tyyliin kristillisestä sanomasta ei ole tingitty. Elämän ilot ja surut ovat vahvasti läsnä. Levyn kappaleiden takaa löytyy tuttuja nimiä. Michaelin lisäksi mm. Matthew West ja Matt Maher ovat antaneet oman panoksensa kokonaisuuteen. Levyn kappaleista kaksi ensimmäistä, Save Me From Myself ja Take My Breath Away, ovat radiosoittoon erittäin hyvin soveltuvia ja ovatkin tästä syystä saavuttaneet suurta suosiota erityisesti Amerikan kristillisillä radioasemilla. Yhteenveto Wonder ei yllättänyt. Levy on täynnä pehmeää kristillistä poppia tuttuun Michael W. Smithin tyyliin. Levyn kappaleet ovat helposti kuunneltavia lauluja ja kokonaisuus on seesteä ja kypsä. Pitkä ura näkyy, ja kuuluu. Mikä on toisaalta hyvä asia. Tasapainoisesta toteutuksesta huolimatta levy ei kuitenkaan ole aivan Michaelin parasta. Levyn loppupään lauluja...

Read More

Levyarvostelu: UPS – Ennen pimeää

Helsinkiläinen UPS on viiden lahjakkaan ja kokeilunhaluisen muusikon muodostama, kristillistä folk-rockia soittava yhtye. UPS:n musiikissa yhdistyvät monimuotoisesti siis niin pop-rock -vaikutteet kuin modernin kansanmusiikin kiehtova maailma. Tunnelma levyllä on kaksijakoinen: perinteinen, mutta toisaalta taas kovin nykyaikainen. Perinteiset soittimet, kuten tinapilli ja viulu soivat levyllä vahvasti. Riitasointuja esiintyy tasaisesti, ja laulajan ääni on persoonallinen ja aito. Läsnä on kansanomainen aitous säröineen ja epäpuhtauksineen. Musiikillinen palo vyöryy läpi levyn ja kokonaisuus on eheä. Kappaleiden sanoituksissa on läsnä tervettä Jumalan pelkoa. Sanomassa toistuu uupuneen, epätäydellisen ihmisen heikko huokaus armahtavan Jumalan puoleen. Sanoitukset istuvat melodioihin ja etenkin nimibiisi jää mukavasti soimaan mieleen. Levyn kuunteleminen on ehdottomasti rikastuttava kokemus. Yhteenveto UPS:n musiikki on erinomainen sekoitus nykyaikaista pop-rockia, jossa on mukana vahvoja mausteita modernista kansanmusiikista. Kuulostaa siltä, että UPS on löytänyt oman paikkansa ja tyylinsä ensimmäisen levyn turvallisen tavanomaisen toteutuksen jälkeen. Ennen pimeää -levy on onnistunut kokonaisuus, joka tarjoaa perinteistä kristillistä sanomaa sopivasti kristillisen musiikin valtavirrasta poikkeavassa paketissa. Kehitettävääkin toki jäi. Olisin mielelläni kuullut enemmän miesääntä tasapainottamassa naissolistin hetkittäin ylivireeseen nousevaa ääntä.  Ja vaikka kappaleet pääosin eteenpäin tasapainoisesti kulkevatkin, lyövät etenkin levyn alkupuolella rumpusoundit hieman häiritsevästi läpi. Levy on joka tapauksessa kokonaisuutena lajissaan toimiva ja pysäyttävä. Ilman uutta lähestymiskulmaa tästä on vaikea parantaa. 17.1.2011 / Lassi Tämä pysäytti Kappaleet Veisu ja Ruhjottu soivat pitkään. Kappaleiden tunnelmaa syvennetään ja eri soittimille annetaan mahdollisuuksia päästä esiin. Levyn muissakin lauluissa uskalletaan antaa vapauksia tulkinnalle, ja sovitukset ovat omaperäisiä....

Read More

Levyarvostelu: The Truth – Loppuunkulunut

Mitä saa, kun yhdistää Eppu Normaalin ja Timo Rautiaisen, ja tarjoaa seokselle hieman Terapiaa? Tietenkin The Truthin. The Truth on Jurvasta kotoisin oleva yhtye. Viiden miehen kokoonpanon debyyttialbumi ”Loppuunkulunut” julkaistiin 23.6.2010. Levy nousi julkaisunsa jälkeen Suomen virallisella listalla sijalle 40. Kuten alustuksesta saattoi päätellä, The Truth soittaa suomirokkia. Ja yksinkertaista sellaista. Yhtyeen musiikissa yhdistyvät vahvat kitaravallit ja perusrumpukompit tyylilajille uskollisesti. Kappaleiden aiheena toistuu eri muodoissa uskon taistelu. Sanoituksissa on kyllä selkeydessään järkeä. Niissä ei ole turhia kiertoilmaisuja tai koristeita, vaan konkreettista asiaa. Bändin laulaja on samasta puusta muiden murheellisten laulujen maan tulkitsijoiden kanssa: Tunnetta ja tahtoa löytyy, mutta laulutaidot eivät varsinaisesti kuulijaa sykähdytä. Yhteenveto Ylä- ja alamäkiä levyllä ei juurikaan ole. Kokonaisuus sisältää kymmenen kappaleen verran tasaisen surumielistä massaa. Levyn kuunteleminen alusta loppuun vaatiikin tästä syystä suoraan sanottuna voimia ja kestävyyttä. Kotimaiset uudet tulokkaat tuntuvat tällä hetkellä mieluummin valitsevan metallimusiikin rokahtavan tavaran sijaan. Ehkä tällaiselle musiikille on kotimaisessa gospelissa siis kysyntää. Väkisin jää kuitenkin miettimään, että kenelle yhtyeen musiikki loppuviimein on suunnattu ja mitä omaa The Truth tuo suomalaiseen gospelmusiikkiin. The Truthin musiikki on parhaimmillaankin melkoisen tavanomaista rokkia, jossa ainoana poikkeuksena maalliseen tavaraan loistaa rehellinen kristillinen sanoma. 21.12.2010 / Lassi Tämä pysäytti Täytyy muistaa, että kyseessä on bändin debyyttilevy. Ja yritystä on, joten siitä ehdottomasti pisteet. Toisaalta, yhtye on julkaissut aiemmin jo kaksi omakustannetta ja ollut koossa vuodesta 2000 lähtien. Olisivatko rahkeet riittäneet pidemmälle? Esimerkiksi syksymmällä ensimmäisen levynsä julkaissut...

Read More

Levyarvostelu: Newsboys – Born Again

Alkujaan Australiasta lähtöisin oleva Newsboys on yksi tämän hetken suosituimmista kristillisistä yhtyeistä. Yhtye on julkaissut pitkän, 25-vuotisen uransa aikana lukuisia levyjä. Born Again on jo yhtyeen viidestoista studiolevy. Born Again, Uudestisyntynyt, kuvastaa hyvin bändin tilannetta uutta levyä julkaistaessa. Yhtyeen viimeinen jäljellä ollut perustajajäsen Peter Furler  siirtyi muiden haasteiden pariin ja Dc Talkissa monella tavalla historiaa tehnyt Michael Tait, järjestyksessä yhtyeen kolmas solisti, tuli tilalle. Heti levyn ensimmäisestä kappaleesta lähtien on havaittavissa, että nyt ollaan lähdetty hakemaan selvää irtiottoa aiempaan. Suurimpana syynä tähän on tietysti laulajan vaihtuminen. Edellisellä levyllä Furlerin taustoja laulanut Tait on saanut päävastuun yhdessä kappaleiden taustalla häärivän tuottajakaksikon, The Write Bros, kanssa. Tällä yhdistelmällä on saatu kyllä melkoisen puhtaaksi tuotettua mainstream-poppia. Kappaleet ovat lyhyitä, etupainotteisia ja tiiviitä, sekä toistavat toisiaan. Eli ovat toisin sanoen hyvin radiosoittoon sopivia. Musiikki on kyllä ihan kuunneltavaa, mutta se ei kuitenkaan tarjoa juuri tartuntakohtia, eikä oikeastaan varsinaisia hittejä. Tosin levyn nimibiisi ”Born Again” ja toinen single ”Way Beyond Myself” ovat nauttineet Amerikassa radiosuosiota. Edellämainitut edustavatkin ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Lainabiisi Mighty to Save on hieno ylistyslaulu, mutta levyllä oleva versio ei kuulu niihin onnistuneimpiin. Born Again -levyä kuunnellessa Furlerin persoonallista, hieman karuhkoa, britti-aksentilla maustettua lauluääntä jää suorastaan kaipaamaan. Muutama ehyt veto toki tältäkin albumilta löytyy, ja nimikappale ”Born Again” on kyllä erittäin hyvä ja energinen biisi. Uskaltaisin jopa väittää, että bändin musa toimii takuuvarmasti livenä (Tämä varmistettu todeksi Maata Näkyvissä -festareilla). Yhteenveto Laulajan...

Read More

Levyarvostelu: Robbie Seay Band – Miracle

Robbie Seay Band on Amerikkalainen ylistysbändi. Yhtye nousi pinnalle edellisen levynsä, Give Yourself Away, ansiosta. Levy, ja erityisesti hittibiisi Song of Hope (Heaven Come Down) nautti listamenestystä, ja soi taajaan muutama vuosi sitten erityisesti USAn kristillisillä radioasemilla. Suosion myötä kappale löytyy myös monelta kristillisen musiikin kokoelmalevyltä. RSB julkaisi maaliskuussa 2010 kolmannen albuminsa Miracle. Robbie Seay Band soittaa uusimmalla levyllään energistä ja pirteää, mutta melankolista musiikkia. Edellisiin julkaisuihin verrattuna bändi on tällä levyllä siirtynyt yhä selvemmin ylistysmusiikista esittävän musiikin puolelle. Levy alkaa jopa hieman u2-vaikutteisella pop-rockilla, jatkuu hieman rauhoittuen ja monipuolistuen, ja päättyy kahteen loistavaan duettoon kahden taitavan, nosteessa olevan naissolistin, Audrey Assadin ja Breanne Durenin kanssa. Levyn sanoma pysyy kuitenkin koko ajan selvänä; Jumala on olemassa. ”Have you ever stared death in the face So close you could hardly breathe in And you cry out to God for mercy to prevent the fall There are very few words to say When you can’t see another day Oh, my heart beats again” Levyn sanoitukset sisältävät pohdintaa Jumalan läsnäolosta arkipäiväisen elämän iloissa ja suruissa. Vaikka musiikki pääasiassa murheiden ympärillä pyöriikin, on läsnä lohdutuksen sanoma, sekä vahva luottamus Jumalan kykyyn tehdä ihmeitä. Kappaleen nimibiisi Miracle tarttui heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta mieleen ja sen pariin on aina mukava palata. Kappale on ehdottomasti tämän vuoden helmiä. Yhteenveto Kaikkiaan Miracle on erittäin tasainen ja laadukas kokonaisuus. Pidin. Suosittelen. Erityisesti onnistuneet duetot ilahduttavat kuuntelijaa. Ja vaikka levyn...

Read More