Kirjoittajalta lassi

Levyarvostelu: Mirja Poikkeus – Kaarisilta

90-luvun lopussa uransa aloittanut Mirja Poikkeus julkaisi Kaarisilta-levyn loppuvuodesta 2011. Mukavasti soittoaikaa Radiodeissä saanut levy on täynnä tasapainoisia, herkkiä ja henkilökohtaisia lauluja. Kappaleista muodostuu kokonaisuus, joka kestää kuuntelemista niin kirkoissa kuin konserttisaleissa. Kaarisillan runko muodostuu tutuista lauluista. Mukaan ovat päässeet niin Petri Laaksosen Saavu valo, Pekka Simojoen Tänään Häneen uskon kuin Lasse Heikkilän Taivaan Isä tuntee tien. Tutumpien laulujen tueksi on liitetty sopivasti uutta materiaalia. Levyn laulut kertovat rakkaudesta elämän eri vaiheissa. Rakkaus niin Jumalaa kuin lähimmäistä kohtaan on sanoituksissa vahvasti läsnä. Musiikki on rauhallisen letkeää ja tunnelmaltaan nautittavaa. Poikkeuksen ääni on miellyttävä ja muutamia hieman epävarmoja hetkiä lukuunottamatta myös selkeän varma. Soittimet ovat esillä laajalla rintamalla ja erityisesti puhallinsoittimia on käytetty ilahduttavan paljon. Mieleenpainuvin kappale Mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi valikoituu kappale numero kuusi, Tänään Häneen uskon. Kappaleen sovitus on onnistunut ja erityisesti puhaltimet säestävät laulua kauniisti. Poikkeus todella tavoittaa kauniin, ja sanomaltaan erityisen vahvan, laulun syvimmän olemuksen. Yhteenveto Kaarisilta on elämänmakuinen ja tekijänsä näköinen levy. Mirja Poikkeuksen kokemus kuuluu varmuutena kappalevalinnoissa ja laulussa. Kappaleet ovat onnistuneita kokonaisuuksia ja sovitukset tuttujen laulujen osalta riittävästi alkuperäisistä poikkeavia, vaikkakin pääosin hieman yllätyksettömiä. Kaarisilta avaa kuulijalle säteilevän kauniin matkan kohti Jumalan kirkkauden tuntemista. 20.3.2012 / Lassi Tämä pysäytti Omakustanteita on takana jo pitkä lista. Olisiko nyt aika siirtyä kokeilemaan siipiä levy-yhtiön suojiin? Taidot ainakin riittäisivät...

Read More

Levyarvostelu: Pro Fide – Live (Encore-painos)

Suomen Raamattuopiston toiminnan keskeltä jo vuonna 1966 alkunsa saanut legendaarinen Pro Fide laittoi vanhan live-levynsä uusiin kuoriin ja väänsi juhlavuoden kunniaksi tuhdin cd-dvd -paketin lisämateriaaleineen. Kyseessä on siis Pro Fiden uudelleen masteroitu versio yhtyeen Helsingin Tuomiokirkon kryptassa sekä Suomen Raamattuopistolla nauhoitetusta ja kuvatusta live-levystä sekä videosta. Lopputuloksena on hieno, moniulotteisen nostalginen, ja ennen kaikkea muistoja herättävä kuunteluhetki 45-vuotiaan Pro Fiden klassikoiden parissa. Levyn soundit ovat, kuten todettua, jo nostalgisen 90-lukulaisia. Sovitukset ovat ytimekkäitä ja live-esitys erittäin onnistunut. Sooloja on piristävän paljon ja soitto sekä laulu kulkevat tahdikkaasti yhdessä. Tekemisen varmuus on kunnioitettavaa. Levyn kaikki 78 minuuttia on tarkkaan ja harkiten käytetty. Sointukulut noudattelevat klassisia ja paikoin kuluneitakin rokkikulkuja. Niiden ympärille on kuitenkin saatu rakennettua tarttuvaa ja koskettavaa musiikkia, joka kestää myös aikaa. Lienee sanomattakin selvää, että Pro Fide on lukemattomilla levyillään ja konserteillaan vaikuttanut merkittävästi suomalaisen kristillisen musiikkikulttuurin kehittymiseen. Yhtyeen esimerkillinen ja pitkäjänteinen toiminta on vuosi toisensa jälkeen rohkaissut uusia artisteja valitsemaan sekulaaripolkuja kapeamman evankeliumin tien. Dvd:ltä löytyvä konsertti on täyttä Jumalan ilosanomaa. Välipuheenvuorot ovat evankelioivia ja selkeitä, soittajat tilanteen tasalla ja yleisökin mukavasti mukana. Hieman jäi kuitenkin harmittamaan samea kuvanlaatu ja 4:3-kuvasuhde. Tämä tietysti kuvastaa hyvin aikaa, mutta tarjoaa toisaalta nykyisissä mediatoistimissa hieman vaisun katselukokemuksen. Lisämateriaaleilta olisin odottanut hieman enemmän. Esim. video jostakin tuoreimman levyn biisistä olisi ollut mukava lisä ja hyvä vertailukohta 15 vuoden takaiseen tekemiseen. Mieleenpainuvin kappale Mua Jeesus kutsuu on lyhyt ja ytimekäs kuvaus kristityn...

Read More

Levyarvostelu: Minea – Voittaja.

Tykkirokin nimeen vannovan Minean kolmas albumi, Voittaja., on tarkkaan harkittu ja säntillisesti soitettu kokonaisuus. Puhtaaseen ja virheettömään lopputulokseen pyrkimisellä on hintansa. Oivasta toteutuksesta huolimatta levystä on vaikea löytää tartuntapintaa. Levy on materiaaliltaan tasainen. Minean tehtaan liukuhihna jauhaa ja valmista syntyy. Musiikki on jollain tavalla teollisen kuuloista, persoonallisuutta ei juuri löydy. Äänet ovat kovin kliiniset ja puhtaat, eikä virheille ole tilaa. Kappaleet kulkevat tuttujen ja turvallisten kaavojen mukaan. Levy on kauttaaltaan täynnä puhtaita soundeja, tarkkaan harkittuja sovituksia ja kuvioita sekä hienoja, perinteisiä sooloja. Yhtye selvästi arvostaa jokaista jäsentään. Instrumentaalisoolot on merkitty levykansiin sanoitusten joukkoon ja solistit saavat näin ansaitsemansa huomion. Sanoitukset ovat melko perinteisiä ja vakaita. Tuttujen juttujen mausteeksi on sekaan istutettu onnistuneesti uusia, kuvaavia ilmaisuja. Kappaleiden järjestys on hyvin mietitty ja onnistuneesti toteutettu. Melodia kuljetetaan laulun keinoin kirkkaasti kappaleesta toiseen ja sanat ovat selkeästi esillä. Laulusta vastaava Reijo Tiitinen hallitsee kyllä tyylilajin hienosti. Vibra ja kappaleesta Tulen talo löytyvä huudatus kaappaavat konsertissa yleisön taatusti mukaansa. Mieleenpainuvin kappale Voittaja.n avausraita Korkeimman suojassa tyhjentää suurelta osin odotukset. Kappale käy täysillä ja esittelee Minean kyvyt täysimääräisesti. Levyn loppuosa jääkin ensimmäisen kappaleen vuoksi toiselle sijalle. Korkeimman suojassa olisi tästä syystä voinut toimia vieläkin onnistuneemmin levyn keskivaiheille sijoitettuna. Yhteenveto Jälki on laadukasta kuunneltavaa. Yhtyeen sisin olemus jää kuitenkin levyä kuunnellessa osin aistimatta ja tästä syystä albumi jää hieman kaukaiseksi kuuntelukokemukseksi. Biisit toteuttavat tyylilajin ominaispiirteitä ja omaperäisyyden edellytyksenä oleva yllätyksellisyys unohtuu Voittaja.ssa sivuosaan. Kaikkiaan kokonaisuus...

Read More

Levyarvostelu: Nolla – Jääkausi

Alunperin Oulusta lähtöisin oleva Nolla julkaisi debyyttialbuminsa Jääkausi marraskuussa 2011. Monipuolinen ja omaperäinen levy ponnistaa jopa hieman yllättäen vuoden 2011 onnistuneimpien kristillisten julkaisujen joukkoon. Heti levyn ensimmäisestä kappaleesta onnistuneesti käyntiin kiihdyttävä kokonaisuus hahmottuu ajatukset pysäyttävänä kokemuksena. Pohjoisen jäisen ulottuvuuden aistittuaan vaipuu kuulija ajatuksineen johonkin revontulien kajastuksen ja perinteistä iltanuotiota astetta sähköisemmän iltahetken tunnelmien yhdistelmään miettimään elämän tarkoitusta. Sanoitukset ovat kiinni uskossa. Armon ja rakkauden sanoma siirtyy katkeamattomana kappaleesta toiseen ja sielun täyttää elävän Jumalan läsnäolo. Jääkausi etenee sopivan häiritsevästi riitasointuja hyödyntäen. Esillepano on hyvin täyteläinen ja harkittu, hetkittäin ehkä jopa hieman liiankin täyteen ahdettu. Toisaalta, täyteläisyys on yksi olennainen tekijä levyn luonteen taustalla. Laulu ja melodia esiintyvät sovituksissa eheästi mukana tasavertaisena soittimena. Laulajan ääni on sopivan erilainen ja persoonallinen, ja ääniasteikko herkullisen korkeahko. Paikoitellen ratkaisujen olisi kuitenkin toivonut menevän rohkeammin myös asteikkoa alempaa. Kristillisessä musiikissa sorrutaan turhan usein liian yksinkertaisiin ja sovinnaisiin ratkaisuihin. Nolla uskaltaa kokeilla ja epäonnistuakin. Mieleenpainuvin kappale Tällä kertaa mieleenpainuvimman kappaleen valitseminen oli poikkeuksellisen haasteellista. Mutta, tarkan harkinnan jäkeen valinta kohdistui levyn päättävään kappaleeseen Ilman sinua ei ole huomista. Ajatuksiin jäi soimaan lause Onko totta, että rakastit minua jo ennen maailman luomista?. Niinpä niin, siinähän se evankeliumin ydin on: Jumala on rakastanut, rakastaa ja tulee ikuisesti rakastamaan luotujaan! Yhteenveto Nolla on kertakaikkiaan jäätävä tapaus. Yhtye tarjoaa debyyttialbumillaan persoonallisen omaperäisen ja suomigospelin valtavirrasta poikkeavan ilmestyksen. Nollan debyyttialbumi on täynnä raikasta kristillistä sanomaa kuorrutettuna perinteistä rockia laajemmin ja...

Read More

Levyarvostelu: Deuteronomium – Deathbed Poetry – Hope Against Hope

Suomalaisen kristillisen metallimusiikin kantaisän Deuteronomiumin jälkimmäisen aikakauden toinen kokopitkä albumi, Deathbed Poetry – Hope Against Hope, herättää tunteita laidasta laitaan. Yhtye ammentaa uusimmalla levyllään ajatuksia 1600-luvun alkupuolella vaikuttaneen englantilaisen papin ja runoilijan kokemuksista ja kirjoituksista vaikean sairauden keskellä. Kuten lähtöasetelmasta voi päätellä, eivät laulujen tarinat lähtökohdiltaan kovin positiivisia ole. Mutta, kuten pappi muinoin selvisi omista koettelemuksistaan elävänä, selviää myös Deuteronomium omasta pohdiskelustaan kunnialla. Kokonaisuus on kaikkiaan mielenkiintoista musiikkia. Poikkeuksellisen huomattavaa suosiota kristillisen metallimusiikin uranuurtajana suomalaisten metallinystävien keskuudessa 90-luvun lopussa nauttinut yhtye ei päästä kuulijoitaan helpolla. Soitto kulkee rankalla energialla ja laulu, tai oikeastaan siis käytännössä huuto, on tyhjentävää. Soittimien ja laulun vuoropuhelu on siis siinä tasapainossa kuin musiikkityylin antamat raamit periksi antavat. Eteneminen sujuu pitkän kokemuksen virittämänä mukavasti ja välillä päästään jopa hienoihin irtiottoihin. Intensiteetti onnistutaan paria sivuaskelta lukuun ottamatta säilyttämään viimeisen kappaleen viimeiseen kellonlyöntiin saakka ja paketti on metallisen tuhti. Kaikesta kuulee, että porukka on soittanut pitkään yhdessä. Mieleenpainuvin kappale Kappale 11 on levyn selkeintä ja soinniltaan kirkkainta antia, mikä jättää mukavan jälkimaun kokonaisuudelle. Kappale erottuu joukosta ja tarjoaa herkemmällekin kuuntelijalle orastavaa innostuksen tunnetta. Vaikka sanoituksellisesti kappale ei joukosta esiin nousekaan, tarjoaa se kuitenkin toteutukseltaan erilaisen kokemuksen, ja melodia tarttuu muusta levystä poiketen korvan taakse. Yhteenveto Bändin jäsenillä on pitkä yhteinen historia ja kokemuksen tuoma varmuus huokuu yhtenäisenä soittona. Sovitukset on saatu toimiviksi ja lopputulos on deuteronomiummaisen tanakka. Toisaalta taas kappaleisiin on melko vaikea saada pysyvää kontaktia ja...

Read More

Tapahtumat

elo
15
ti
all-day Jaana Pöllänen @ Lahti, evankelistapaivat
Jaana Pöllänen @ Lahti, evankelistapaivat
elo 15 – elo 16 all-day
 
elo
18
pe
all-day Brosef @ Lempäälä
Brosef @ Lempäälä
elo 18 all-day
 
elo
19
la
all-day EtCetera @ Joensuu, Gospel Festival
EtCetera @ Joensuu, Gospel Festival
elo 19 all-day
 
all-day Jaana Pöllänen @ Turku, Evankeliumintalo, Valoksi elämäsi polulle -ilta, klo 16
Jaana Pöllänen @ Turku, Evankeliumintalo, Valoksi elämäsi polulle -ilta, klo 16
elo 19 all-day
 
all-day Outi & Lee @ Noormarkku
Outi & Lee @ Noormarkku
elo 19 all-day